10.2.2020

Pelataan D&D:tä: Miten herra Voro menetti kätensä

Pelattu  5.2.2020

Edellisessä D&D-postauksessa kerroin, että eräs ryhmämme pelaajista on kiinnostunut vetämään meille omaa kampanjaansa. Tämä uusi kampanja tulee olemaan aika erilainen kuin nykyinen pelimme; siinä hahmomme tulevat olemaan kaikki goblinoideja eli siis hirviörotua. Roolit tulevat olemaan siis aivan päinvastoin, kuin mitä normaalisti D&D:ssä! Todella mielenkiintoinen konsepti.

Lisäksi myös aikataulutus tarkentui. Tulemme pelaamaan tätä goblinoidi-kampanjaa tämän nykyisen kampanjan rinnalla. Joka toinen viikko goblinoideja, joka toinen viikko sankareita. Postausten taajuus tulee siis hieman harvenemaan, mutta eivät sentään lopu kokonaan.

Miten herra Voro menetti kätensä

Lähdemme matkaamaan kohti Ban Tuurin pääkaupunkia. Maisemat ovat kumpuilevaa ruohotasankoa, teitä on harvassa ja kyliä ja kaupunkeja vielä harvemmassa. Ensimmäinen matkustuspäivä kuluu ilman sen kummempia kommelluksia. Illalla alamme lähestyä jotain puista rakennelmaa.

Lähestymme rakennelmaa ja alamme erottaa sen olevan hirsistä rakennettu muuri. Aramil lähettää Pixie-taikapöllönsä tutkimaan ilmasta rakennusta ja se raportoi meille takaisin, että muurin takana on telttakylä sotilaallisen näköisiä ihmisiä, mutta että missään ei näy Cainin lippuja. Ehkä siis ystävällisiä? Päätämme kokeilla onneamme ja pyytää paikasta yösijaa.

Pääsemme rakennelman portille ja se avataan meille. Jaamme hieman uutisia paikallisen johtajan kanssa. Saamme kuulla, että Ban Tuurin pääkaupungin nimi on Salut-Ur ja että Cainin kuoleman jälkeen maa on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Useat eri ryhmittymät haluavat päästä valtaan, mutta kukaan ei oikein uskalla tehdä ensimmäistä liikettä, joten kaikki vain kyräilevät toisiaan, odottaen ja valmistautuen. Vain yksi kipinä ja täysimittainen sisällissota on valmiina leimahtamaan.

Saamme ruokaa ja teltan yösijaksi, ja menemme nukkumaan. Yöllä heräämme karmaisevaan huutoon ja kavahdamme valveille. Joku sytyttää noitavalon ja sen kelmeässä kajossa näemme Ivorin verinen miekka kädessään ja hänen vieressään maassa irtokäsi! Ivor selittää heränneensä siihen, että joku kopeloi hänen vyötään, taskuvaras ilmeisesti, joten luonnollisesti hän oli tarttunut Xarvos-miekkaansa ja lyönyt varkaan käden poikki. Todellakin täysin luonnollinen reaktio!

Lazarus raahaa shokista tajuttomaksi laonneen varkaan telttaamme ja yrittää paikata tätä. Hän yrittää kaikkensa pelastaakseen miehen käden, mutta se on toivotonta. Käsi on mennyttä. Verenvuodon hän saa tyrehtymään, joten voron henki ei ole enää vaarassa. Tämän jälkeen selitämme tilanteen viranomaisille, jotka eivät näytä kamalan järkyttyneiltä varkaan kohtalosta. Ban Tuurissa lait ja rangaistukset ovat ilmeisestikin ankaria. He kertovat meille, että voivat ottaa varkaan haltuunsa ja karkottaa tämän, mikäli niin haluamme. Karkotus villille arolle, ilman toista kättä, olisi suoranainen kuolemanrangaistus voroparalle. Päätämme mennä nukkumaan ja miettiä asiaa yön yli.

Aamulla herätämme voron ja selitämme tälle tilanteen. Annamme tälle ne vähät vaihtoehdot, mitä tällä on: joko hän jää tänne ja hänet karkotetaan, tai hän lähtee mukaamme oppaaksi matkallamme Ban Tuurin läpi. Voro valitsee oppaan uran ilomielin. Päätämme kutsua miestä herra Voroksi. Aamiaisen jälkeen lähdemme matkaan.

Muurien ulkopuolella Aramil muuttaa Pixien suureksi saksanhirveksi, jolla ratsastamme osan päivästä. Myös Vladiv on oppinut muodonmuutosloitsun, joten pystymme matkustamaan melko nopeasti noin neljä tuntia päivässä. Lopun aikaa joudumme kulkemaan jalkapatikassa. Suuntaamme koko ajan kohti taivaanrannassa tupruttavaa tulivuorta, koska ilmeisesti jossakin sen suunnalla myös pääkaupunki sijaitsee.

Ilta saapuu ja etsimme leiripaikan yöksi. Lazarus saa Mirandalta viestin ja välittää sen meillekin tiedoksi. Kuulemma Mirandan odottamat vahvistukset, goljattien armeijaosasto, ei ole tulossa. Lisäksi kuulemma Cordelia on lähtenyt peräämme ja on myös matkalla kohti pääkaupunkia. Tämän jälkeen sovimme vahtivuorot ja menemme nukkumaan.

Aamuyöstä Pixien vahtivuorolla meidät kaikki herätetään. Pixie on huomannut jotain tummia, pantterinomaisia kissapetoja lähestyvän meitä. Kaksi petoa hyökkää varjoista Ivorin kimppuun. Toinen niistä katoaa näkyvistä hyökkäyksen jälkeen. Olennot ovat mustia, niillä on kuusi jalkaa ja niiden lapaluiden tienoilta lähtee kaksi omituista, lonkeromaista uloketta. Todella epätavallisia otuksia!

Nyt tuli kissalle lähtö!
Aramil heittää loitsulla näkyviin jäänyttä otusta; samoin minä menen lähemmäs iskemään olentoa. Yhtäkkiä pimeydestä ilmestyy kolme petoa lisää! Ne piirittävät minut ja Ivorin väristen koko ajan omituisesti. Aivan kuin ne eivät olisi aivan kokonaan läsnä tällä ulottuvuuden tasolla. Olennot hyökkäävät raivokkaasti minun ja Ivorin kimppuun. Yksi niistä lyö minut tajuttomaksi.

Herään savunhajuun ja totean, että heinikko kaikkialla ympärillän kytee. Haistan myös omien palavien hiusteni käryn ja taputtelen nopeasti pienen hiustupon sammuksiin. Nousen ylös ja totean olevani keskellä mustaksi palanutta ympyrää. Ei ole vaikea arvata, että Vladiv on mennyt heittämään kissapetojen niskaan tulipallon... ja samalla myös minun. Yksi kissapedoista makaa kuolleena maassa. Mietin kuinkahan kaukana mahtoi olla, etten makaa sen kanssa aivan yhtä elottomana.

"Tulta!" huutaa Vladiv.

Neljä petoa on vielä elossa. Yritän iskeä niistä minua lähinnä olevaa ja sen jälkeen peräännyn. Aramil kaataa niistä vielä toisen loitsullaan ja loput kolme pakenevat yön pimeyteen. Aramil heittää vielä yhden loitsun niiden perään, ennen kuin ne katoavat näkyvistä. Kohta hiljaisuus laskeutuu. Onnistuimme ajamaan otukset matkoihinsa.

Painumme takaisin nukkumaan ja aamulla jatkamme matkaa. Kolmas matkapäivämme kuluu ilman sen kummempia ongelmia. Saamme illalla taas viestin Mirandalta. Hän ja Cordelia ovat saapuneet hirsimuurien ympäröimään telttakylään, jossa olimme aiemmin. He kulkevat siis vain hieman jäljessämme. Menemme nukkumaan ja tänä yönä saamme nukuttua koko yön rauhassa.

Seuraavana päivänä kun olemme matkanneet hetken aikaa, huomaamme yllättäen pölypilven kauempana. Pysähdymme ja lähetämme Pixien tutkimaan. Pöllö saapuu takaisin puolentoista tunnin päästä ja kertoo pölypilven johtuvan suuresta joukosta sotilaista hevosten selässä. Nämä kantoivat viirejä, joissa ei näkynyt Cainin eikä Cordelian värejä. Ystäviä? Vihollisia? Päätämme, että ei kannata ottaa selvää ja lähdemme kulkemaan niin, että onnistumme väistämään joukkion. Pölypilvi kulkeekin ohitsemme, kohti pääkaupunkia. Onkohan tämä sisällissodan alku?

Mitä sitten tapahtui? Se selviää seuraavalla pelikerralla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti