19.1.2020

Pelataan D&D:tä: Hirviöiden pesä

Pelattu 15.1.2020

Slaadit ovat kuolleet. Minä ja Ivor menemme muiden luo neuvottelemaan mitä seuraavaksi teemme. Mietimme pitäisikö meidän jatkaa matkaa karavaanin mukana ja saattaa heidät turvallisesti Dateen asti vai pitäisikö meidän lähteä seuraamaan slaadien jälkiä ja selvittää, mistä ne tulivat. Karavaania ei oikeastaan kiinnosta mitä me teemme; kaivostyölaiset vain haluavat päästä jatkamaan matkaa mahdollisimman nopeasti. Lopulta päätämme, että on parempi seurata jälkiä nyt kun ne ovat tuoreita, joten karavaani lähtee jatkamaan matkaa ilman meitä.

Pidämme pienen lepotauon (Lazarus parantaa itsestään madot pois) ja olemme juuri lähdössä jäljittämään slaadeja, kun kaivoskylän suunnalta tietä pitkin tulee kovaa vauhtia luoksemme umpivaunut. Vaunuista astuu alas se sama vanha Näkijä, jonka kanssa aiemmin juttelimme, ja vaunut lähtevät samaa tietä takaisin mistä tulikin.

Näkijä
Näkijä tuntuu jälleen olevan aivan liian hyvin perillä kaikesta mitä olemme tehneet. Hän käskee meitä etsimään slaadien pesän ja tuhoamaan niistä loputkin. Hän osaa myös kertoa meille enemmän slaadeista. Ilmeisesti slaadit eivät ole kotoisin tästä maailmasta ja ovat kenties jonkin velhon luomia otuksia. Slaadit lisääntyvät inhottavalla tavalla muiden olentojen elämän kustannuksella (kuten olimme jo todenneet) ja voi olla mahdollista, että joku kontrolloi slaadeja tekemään näitä hyökkäyksiä. Kuulemma slaadien päästä löytyy kristalli; jos tuon kristallin poistaa slaadin päästä, se jolla tuo kristalli on hallussaan, pystyy määräämään slaadia.

Ihmettelemme hieman epäileväisinä, miten vanhus tietää tämän kaiken ja silloin Näkijä muuttuu silmiemme edessä mustaksi slaadiksi. Se ei ole yhtä iso kuin aikaisemmin näkemämme slaadit, mutta ihan yhtä sammakkomainen pitkillä raatelukynsillä. Näkijä kertoo olevansa itsekin slaadi, mutta että häntä ei kukaan kontrolloi. Hän ei halua lajitoveriensa tuhota tätä maailmaa, joten siksi pyytää meitä tappamaan ne ennen kuin ne ehtivät tekemään yhtään enempää tuhoa.

Emme oikein vieläkään tiedä luottaako Näkijään vai ei, mutta slaadit ovat selkeästi uhka, joka täytyy pysäyttää, joten kiitämme vanhusta tiedoista, odotamme että hän lähtee ja sitten lähdemme jäljittämään slaadeja. Ivor löytää jäljet helposti ja johdattaa meitä metsän läpi. Kuljemme noin puolitoista tuntia, kunnes saavumme pienen lammen partaalle. Lammen rannalla soisessa maassa kasvaa suuri puu, jonka juuret nousevat maasta paksuina ja koukeroisina. Juurakon alla näkyy onkalo itse asiassa useampiakin joista yhteen jäljet johtavat.

Jäämme vähän matkan päähän lammesta miettimään seuraavaa liikettämme. Onkalo näyttää sen verran isolta, että mahtuisimme siitä kyllä läpi (hieman kumartumaan voisi joutua), mutta emme tiedä mitä sisällä odottaa. Äkkiä Vladiv kertoo tästä uudesta loitsustaan, jota on opetellut. Ilmeisesti tällä loitsullaan hän pystyy luomaan näkymättömän taikasilmän, jota pystyy liikuttamaan normaalia kävelyvauhtia. Olemme kaikki sitä mieltä, että tämän parempaa paikkaa ei ole loitsun testaamiseksi, joten Vladiv ryhtyy tuumasta toimeen.

Vladiv lähettää taikasilmän matkaan ja raportoi meille koko ajan, mitä hän näkee. Taikasilmä kulkee lammen rannalle ja kohti onkaloa. Juuri silloin se näkee lammen toisella puolella puun oksan heilahtavan epäilyttävästi. Muistamme mitä Näkijä kertoi siitä, että slaadit osaavat muuttua näkymättömiksi, joten Ivor ja minä hiivimme lähemmäs puuta katsomaan sitä hieman tarkemmin.

Nuijapää (yksi monista)
Sillä välin taikasilmä jatkaa matkaansa alas onkaloon. Tunneli kulkee hetken vasemmalle alaviistoon, kunnes aukeaa isommaksi kammioksi. Kammion lattia on täynnä nyrkin kokoisia nuijapäitä. Kammiossa on myös kaksi ruumista, jotka makaavat lattialla nuijapäiden seassa. Kaksi "hautomoa" uusille slaadeille ilmeisestikin. Kammiosta jatkuu toinen käytävä alaspäin, tällä kertaa oikealle kaartuen. Taikasilmä jatkaa matkaansa.

Käytävällä silmää vastaan tulee punainen slaadi. Se joutuu ryömimään ahdasta tunnelia pitkin, koska muuten ei mahtuisi siellä liikkumaan. Taikasilmä kulkee slaadin ohi ja alas tunnelia pitkin. Se saapuu toiseen kammioon. Kammiossa on lisää slaadeja. Seinästä pulppuaa vesi, joka muodostaa pienen puron tai lammikon kammion lattialle. Tässä lammessa makaa kaksi vihreää slaadia. Lisäksi kammiossa on kaksi harmaata slaadeja (jollaisia emme ole aiemmin nähneet) ja yksi musta slaadi. Huoneessa näkyy myös muutamia slaadien ruumiita.

Samaan aikaan minä ja Ivor pääsemme puun juurelle, missä aiemmin havaitsimme liikettä. Tarkkailemme puuta ja minä pystyn erottamaan pientä kalinaa oksalta yläpuolellamme. Viskaisen äänen suuntaan heittonuolen. Se osuu puuhun. Heitän toisen ja hetkeksi nuoli pysähtyy ilmaan ennen kuin se putoaa maahan kalahtaen. Puussa selvästi on jotain!

Slaadi on nyt varmasti huomannut minut, mutta ei Ivoria joka on piiloutuneena puun juurella. Päätän juosta kohti muita houkuttaakseni slaadia alas puusta ja toisaalta varoittaakseni kavereitani. Säntään matkaan ja pääsen noin puoliväliin, kun tulipallo iskeytyy jalkoihini. Onnistun nopealla pyörähdyksellä väistämään iskusta osan. Hyvä puoli tilanteessa on se, että nyt varmasti kaikki tietävät, että olemme hyökkäyksen kohteena. Räjähdyksen ääni kaikuu metsän läpi.

Takaani kuuluu ääniä, kun slaadi hyppää alas puusta ja köpöttelee muutaman askeleen poispäin. Se on nyt näkyvissä ja näen, että se on vihreä slaadi. Ivor on valmiina maagisen aamutähtensä kanssa ja iskee sillä slaadia. Se osuu ja osuman voimasta slaadi on halvaantunut. Ivor lyö slaadia vielä kahdesti ja tekee ihan tuntuvasti vahinkoa, mutta slaadi ei kuole vielä siihen.

Eipäs mennä mihinkään!
Juoksen auttamaan Ivoria slaadin kanssa. Pääsen tarpeeksi lähemmäs heittääkseni otusta heittonuolella. Tällä kertaa osun otukseen molemmilla heitoilla. Takaani kuulen ääniä, kun Aramil ja Lazarus lähestyvät meitä. Kuten arvelinkin he kuulivat taistelun äänet ja ovat tulossa auttamaan.

Tosin Ivor ei apua tarvitse. Hän iskee slaadia uudelleen ja viimeistelee taistelun Xarvos-miekallaan. Edes verta ei näy missään; Xarvos leikkaa slaadia kuin se olisi paperia. Slaadi kaatuu kuolleena maahan.

Samaan aikaan Vladivin taikasilmä näkee luolassa, miten harmaat ja yksi musta slaadi katsovat yläviistoon (ehkä maahan kuolleena kaatuvan slaadin suuntaan?) ja sitten kääntävät katseensa pois kasvot ilmeettöminä. Pystyivätkö ne aistimaan lajitoverinsa kuoleman? Pian tämän jälkeen punainen slaadi tulee kammioon kantaen yhtä ruumista mukanaan. Slaadi paiskaa ruumiin maahan, missä ruumiin rinnasta purskahtaa esiin nuijapää. Se pomppii lattiaa pitkin lammikkoon vihreiden slaadien luokse.

Päätämme tehdä leirin tarkkailumatkan päähän lammikosta ja jäämme miettimään sinne, mitä pitäisi tehdä. Kukaan meistä ei oikein halua lähteä ahtaisiin tunneleihin tappelemaan slaadien kanssa, mutta toisaalta emme onnistu keksimään mitään hyvää keinoa houkutella niitä ulos. Päätämme levätä ja odottaa.

Ehdimme odottelmaan puolitoista tuntia, kun punainen slaadi tulee ulos onkalosta. Se kahlaa lammikkoon ja kävelee sen poikki. Vedessä sen perässä näkyy kaksi epäilyttävää vanaa ehkäpä pari näkymätöntä slaadia? Herätämme Lazaruksen ja hiivimme kiireesti otuksia väijyttämään, valmiina taistelemaan.

Mitä sitten tapahtui? Se selviää seuraavalla pelikerralla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti