17.12.2019

Pelataan D&D:tä: Sammakkohirviöitä ja yksi nuijapää

Pelattu 27.11.2019

D&D kampanja jatkuu! Kuten kuvista voi huomata, se että D&D minien ostamiseen menee omaisuuksia, on täyttä palturia. Meillä käytössä on läjä eri lautapeleistä haalittuja pelifiguureja ja onpa seassa pari pääsiäismunasta tullutta yllätystäkin. Minien kanssa vain mielikuvitus on rajana!

Sammakkohirviöitä ja yksi nuijapää

Isharan jalka on vielä kipeä edellisen taistelun jäljiltä, joten päätämme, että hänen on parasta levätä. Jätämme hänet Dateen majataloon toipumaan, kun me muut suuntaamme kulkumme kohti kaivokselle vievää tietä. Tie sukeltaa nopeasti sankkaan lehtometsään ja vaikka on päivä, ilma muuttuu hämäräksi oksien alla.

Päätämme edetä niin, että Ivor hiipii metsässä hieman tien sivussa samalla, kun me muut kuljemme tietä pitkin. Ehkä näin saamme houkuteltua tehokkaimmin mahdolliset maantierosvot esiin. Muutamia tunteja kuluu näin ilman mitään ihmeempiä. Kohta lähestymme heinikkoista aukiota.

Aukiolla, tien sivussa, näkyy vaunut ja kaksi mieshahmoa vaunujen päällä istumassa ja juttelemassa. Vaunujen eteen on valjastettu hevonen. Lähestymme vaunuja hieman epäillen, mutta yritämme vaikuttaa normaaleilta matkamiehiltä. Vaunujen kohdalla Aramil "kompastuu" ja tiputtaa kukkaronsa, josta vierähtää pari paljon puhuvaa kultakolikkoa maahan. Miehet eivät kuitenkaan reagoi mitenkään omituisesti Aramilin esitykseen, kehottavat vain pitämään parempaa huolta rahoistaan.

Kun kuljemme vaunujen ohitse ja kohti taas metsän laitaa, Aramil kertoo meille muille, että juuri näin maantierosvot toimivat; he laittavat pari ihmistä vahtiin, jotka sitten ilmoittavat eteenpäin iskujoukolle, että kohde on tulossa. "Puhutko nyt kokemuksesta?" kysyn, mutta tähän Aramil vain naurahtaa, eikä oikein anna vastausta.

Juuri silloin takaamme kuuluu kammottava ääni: hevosen parkaisu. Käännymme ja lähdemme kiireesti kulkemaan takaisinpäin. Eivät tainneetkaan olla maantierosvoja, taisivat olla seuraavat uhrit! Kun pääsemme aukiolle näemme, että vankkurit ovat kaatuneet kyljelleen ja niiden päällä seisoo suuri, punainen, sammakkomainen hirviö, jolla on pitkät kynnet. Kaukana laukkaa hevonen ja näyttäisi siltä kuin sen selässä olisi ratsastaja, mutta hevonen katoaa nopeasti metsän uumeeniin.

Punainen ja sininen sammakkohirviö

Punainen hirviö on keskittynyt vankkureihin. Se kynsii sitä suurilla kourillaan ja joku vankkureista yrittää huitoa hirviötä takaisin pistomiekalla. Hirviö ojentaa kätensä vankkureiden sisälle ja kun koura on taas näkyvissä, siitä roikkuu mies. Häntä on autettava!

Hirviö hyppää alas vankkureilta mies yhä kourassaan. Aramil ja Vladiv heittävät otusta loitsuillansa. Hirviö viskaisee miehen kovakouraisesti alas ja kääntyy suuttuneena heitä kohden. Toinen sammakkomainen otus ilmestyy metsästä. Se muistuttaa punaista hirviötä muuten, mutta se on väriltään sininen. Sininen sammakkohirviö juoksee pois viskatun miehen luo, ottaa käteensä ja on aikeissa juosta pakoon metsään. Lazarus iskee otusta loitsullaan saaden sen huomion puoleensa. Olento jättää jo nyt kovia kokeneen miehen rauhaan.

Sinut on piiritetty!
On minun vuoroni. Lähestyn hirviöitä ja käytän ki-voimiani niihin molempiin. Kuuluu korviahuumaavaa kumahdus, kuin joku olisi lyönyt gongia. Tämä vain suututtaa otuksia ja punainen hirviö hyökkää  kimppuuni. Otus raapaisee käsivarttani ja hetken näen haavassa jotain valkoista (matoja??), jotka katoavat nopeasti. Ivor tulee auttamaan minua punaisen hirviön kanssa ja iskee sitä aamutähdellään.

Meidät on piiritetty!
Sininen hirviö näkee tämän ja tulee auttamaan kaveriaan hyökkäämällä Ivorin selustaan! Se iskee Ivoria kaksi kertaa ja tekee ihan tuntuvasti vahinkoa. Nyt myös Lazarus tulee lähemmäs auttamaan hirviöiden kanssa.

Lopulta punainen hirviö kaatuu Aramilin langettamaan kiroukseen. Otus pitelee päätään kuin suurissa tuskissa, putoaa polvilleen ja lopulta lyyhistyy maahan. Keskitymme kaikki sinisen hirviön päihittämiseen. Otus kaatuu lopulta nyrkkiini. Isken hirviötä suoraan alaselkään, selkärangan kohdalle. Hirviö lyyhistyy kuolleena maahan.

Kun taistelu on ohi, riennämme katsomaan maahan viskattua miesparkaa. Mies vuotaa verta pahasti, mutta on yhä elossa. Lazarus parantaa miestä loitsuillaan sen mitä voi. Lazarus tekee parannusloitsun myös minuun ja se tuntuu polttavan jotakin pahaa pois minusta, kenties pieniä, valkoisia matoja? Yök. Tällöin Ivor kertoo meille, että näki vähän matkan päässä kärryt, jotka oli piilotettu pusikkoon. Kärryillä oli ollut nainen ja lapsi, kumpikin elossa, mutta tajuttomia, ja maassa kärryjen lähellä mies, samassa kunnossa.

Menemme tutkimaan Ivorin löytämiä kärryjä. Nainen ja lapsi ovat kärryillä juuri niin kuin hän kuvaili meille, mutta miehen rinnassa on suuri aukko. Näyttää siltä kuin mies olisi syöty sisältä päin! Ruumiin luota löytyy jälkiä siitä, että jokin on lähtenyt sieltä pakoon. Aramil kutsuu Pixien paikalle ja Pixie ilmoittaa näkevänsä suurinpiirtein jalkapallon kokoisen otuksen pomppivan heinikossa vain vähän matkan päässä. Aramil lähtee nappaamaan otusta takista muotoilemaansa säkkiin, samaan aikaan kun me muut jäämme ruumiiden luokse. Lazarus ja Ivor tekevät saman parantavan loitsun naiseen ja lapseen, kuin tekivät aiemmin minuun, ja toivomme että se auttaa. Ainakin se tepsi minuun sisälle päässeisiin matoihin.

Aramil muuntautuu suureksi apinaksi ja saa kiinni heinikossa räpistelevän otuksen. Se näyttää kuin suurelta nuijapäältä. Aramil nappaa otuksen kämmeneensä helposti. Nostamme henkihieverissä olevan miehen kärryille naisen ja lapsen viereen, ja lähdemme kärryjä kiskoen kulkemaan eteenpäin kohti kaivoksia. Pääsemme perille kun ilta alkaa jo hämärtyä.

Pyydämme paikalle tohtorin heti saavuttuamme ja hän tulee hoitamaan löytämiämme ihmisiä. Kerromme samalla kaiken kokemistamme seikkailuista metsässä. Jäämme miettimään olivatko nämä sammakko-otukset kaikkien katoamisien takana vai löytyykö metsästä vielä lisää vaaroja? Päätämme jatkaa asian selvittelyä seuraavana päivänä.

Mitä sitten tapahtui? Se selviää seuraavalla pelikerralla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti