Kirja-arvostelu: Terry Pratchett, Täyttä höyryä

Terry Pratchett: Täyttä höyryä

Karisto 2017

Täyttä höyryä on Pratchettin viimeiseksi jäänyt aikuisille suunnattu Kiekkomaailma-kirja. Tuntuu aivan liian haikealta heittää jäähyväiset Kiekkomaailmalle. Ehkä joku muu kirjailija ottaa kopin (jos uskaltaa) Pratchettin luomasta hienosta maailmasta ja jatkaa kirjojen kirjoittelua. Tai sitten ei. Pratchettin omintakeista tyyliä on vaikea kopioida. Noh, onneksi aina voi lukea vanhoja kirjoja uudestaan. Niitä onneksi riittää.

Kiekkomaailmaan kuuluu jälleen kummia. Nyt joku keksijä on onnistunut valjastamaan höyryn voiman ja luonut veturin. Hämmentyneet kansalaiset ottavat uuden innovaation ristiriitaisin tuntein vastaan. Jotkut ihastelevat veturia lähes hurmion vallassa jotkut vihaavat sitä; eritoten perinteitä vaalivat kääpiöt. Vetinari velvoittaa Tahmee von Lipwigin katsomaan, että kaikki sujuu hyvin ja Tahmee lähtee enemmän kuin innoissaan uuteen seikkailuun.

Pratchettin kirjat ovat yleensä loistavia ja siksi odotukseni olivat tässäkin tapauksessa korkealla. Olin heti varaamassa kirjaa kirjastosta, kun kuulin että se oli ilmestynyt. Täyttä höyryä on kuitenkin... Noh, sitä ei voi sanoa huonoksi, mutta se ei nouse kirjailijan aikaisempien teoksien tasolle.

Isoin ongelma kirjassa on sen juoni. Alku on ihan menevä ja nopea, mutta tavallaan siinä ei silti tapahdu paljoa mitään. Loppupäässä Tahmee kumppaneineen lähtee rakentamaan rataa Überwaldiin asti ja siinä samalla joutuu entistä enemmän vaikeuksiin hankalien kapinalliskääpiöiden kanssa. Tarina rullaa eteenpäin kuin juna raiteillaan. Valitettavasti matka on myös aivan yhtä suora ja sileä kuin junaradan kiskot. Tarina ei ota kierroksia loppua kohden. Ei tule juonikiemuroita tai jännitystä tai jotakin sellaista, joka saa puristamaan kirjaa yhä tiukemmin käsissään ja suorastaan ahmimaan loppuun asti.

Enkä nyt siis tarkoita, että kirja on huono. Se ei ole vain yhtä hyvä kuin Pratchettin muut kirjat ja ne ovat loistavia. Tässäkin kirjassa on hienoja hahmoja ja hyviä pohdintoja, joita jo Niistäjässäkin käsiteltiin. Tahmee on ehkä vähän valjumpi kuin aiemmin; sitä se helppo kotielämä tekee. Sivuhahmoja kirjassa vierailee niin, että silmissä vilisee. Jos ei ole lukenut aikaisempia Pratchettin kirjoja, menee varmasti helposti sekaisin eikä kaikkia vitsejäkään tajua. Mutta Pratchettin faneille tämä kirja on pakkoluettavaa.

Voi, Terry. Jään kaipaamaan sinua sekä Kiekkomaailmaa. Onneksi matka sinne ei ole kovin pitkä, jos uusintavierailu kiinnostaa.

★★★☆☆

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta (osa 1)

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5